Puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen 193. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä
08.03.2010
Herra ministeri,
Arvoisat 193. Maanpuolustuskurssin osanottajat,
Hyvät naiset ja herrat,
Herr minister,
Ärade deltagare i 193:e Försvarskursen,
Mina damer och herrar,
Minulla on puolustusvoimien puolesta ilo toivottaa alkavan kurssin osanottajat tervetulleiksi maanpuolustuskurssille perehtymään kokonaismaanpuolustukseen, yhteiskunnan kriisivalmiuksiin ja toimintojen järjestelyihin poikkeusoloissa. Maanpuolustuskursseja on järjestetty kohta viiden vuosikymmenen ajan, ja kursseilla on vahvaksi vakiintunut asema yhteiskunnassa.
Tervehdin myös kummikurssin, maanpuolustuskurssin 93 vuodelta 1984, paikalla olevia edustajia. Jos nyt tarkastelee maailmantilanteen kehitystä kurssinne jälkeen, voi todeta, että suuret muutokset tulevat eteemme useinkin yllättävästi. Varmastikaan kurssinne pohdinnoissa eivät olleet edes kehityksen horisontissa esillä muutaman vuoden päästä tapahtuneet Berliinin muurin murtuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen. Muutosten yllättävyys on varteenotettava lähtökohta, kun arvioidaan tarvetta varautua erilaisten poikkeuksellisten tapahtumien varalle. Näitä pohdintoja varmasti riittää myös alkavalla kurssilla.
Puolustusvoimilla on kolme tehtävää
Puolustusvoimilla on kolme tehtävää: Suomen sotilaallinen puolustaminen, tuki muille viranomaisille ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Kiinnitän huomiotanne tässä kolmeen asiaan. Ensiksikin, selvä painopiste on ensimmäisessä tehtävässä. Toiseksi, meillä on yhdet ja samat joukot kaikkia näitä tehtäviä varten. Ja kolmanneksi, ylläpitäessämme suorituskykyjä näihin tehtäviin kehitämme koko ajan synergiaetuja niiden välillä. Niinpä kotimaan puolustuksen suorituskyvyt hyödynnetään kansainvälisissä tehtävissä ja siellä saadut kokemukset puolestaan koituvat kotimaan puolustuksen hyväksi. Viime mainittu seikka ei ole lainkaan merkitykseltään vähäinen, vaikka se ei olekaan kansainvälisen kriisinhallintaan osallistumisen päätavoite. Tärkein osallistumisen motiivi on, että se palvelee Suomen turvallisuutta ja on osa kansainvälisen yhteisvastuumme kantoa. Turvallisuusuhkien globalisoituminen on varsinkin Afganistanin tilanteessa riski, jonka hallintaan on tarpeen osallistua.
Arvoisat kuulijat,
Suomalaiset ovat olleet Afganistanissa ISAF-operaatiossa kahdeksan vuotta. Operaatio on tänä aikana muuttunut. Muutos on tyypillistä kriisinhallintaoperaatioille, jotka poikkeavat perinteisestä rauhanturvaamisesta siinä, että viimemainitussa tilanne on yleensä ollut lähtökohdiltaan vakaampi, kun on ensin tehty osapuolten välillä aselepo- tai rauhansopimus, ja rauhanturvaamisoperaation tehtävänä on valvoa ja tukea sen toteutumista. Tilanteiden muutos on niin ikään tyypillistä olosuhteissa, joissa kriisin osapuolia on useita eikä kaikilla osapuolilla ole yhtenäistä johtoa, ja kun alueen hallinto on heikko. Afganistanissa hallitusta vastassa on erilaisia ryhmittymiä talebaneista rikollisryhmiin ja huumekaupan toimijoihin, jotka ovat tilanteen ja tarpeen mukaan myös toistensa vastustajia.
Kansainväliset operaatiot passiivisia?
Vuoden 2009 aikana Afganistanissa kapinallisten toiminta selvästi aktivoitui. On arvioitu, että kyse ei ole ollut vain kapinallisten toiminnan tehostumisesta, vaan myös kansainvälisen operaation passiivisuudesta. Vaikka kapinallisten toiminta on paikallisesti ja yksittäisissä iskuissa ollut yhä tehokkaammin järjestettyä, on se edelleen hajanaista. Afganistanin pohjoisosissa se keskittyy voimakkaimmin taleban-myönteisiin pashtu-heimon enklaaveihin. Tällaisia alueita suomalais-ruotsalaisella toiminta-alueella on muutamia. Kapinallisten toimintamuotoina ovat edelleen itsemurharäjäytykset sekä yllätykseen pyrkivät iskut liikennereiteillä ajoneuvoja ja osastoja vastaan. Välineinä käytetään itse tehtyjä räjähteitä, pommeja ja ns. improvisoituja tuhovälineitä. Kapinallisilla ei ole käytössään raskasta sotilasaseistusta, mikä on merkittävää muun muassa kansainvälisten joukkojen majoitusalueiden turvallisuuden ja siviilikriisinhallinnan henkilöstön kannalta.
Afganistanin väestön valtaosa ei tue talebaneja
Afganistanin väestön valtaosa ei tue talebaneja. Erään äskettäin tehdyn mielipidetutkimuksen mukaan talebanien toiminnan hyväksyy 6 prosenttia väestöstä. Väestön tuki on keskittynyt maan eteläosan pashtu-alueille. Väestön ongelmana on se, ettei sillä ole keinoja eikä mahdollisuuksia vastustaa kapinallisia. ISAF-operaation keskeisenä ajatuksena onkin rakentaa etäisyyttä väestön sekä kapinallisten ja huumekaupan väliin, jolloin yhteiskuntarakenteita ja turvallisuutta vahvistamalla saataisiin väestö luottamaan ja turvautumaan viranomaisiin ja sitä mukaa höllentämään tai katkaisemaan yhteyksiään kapinallisiin ja huumekauppaan. Kun toisaalta kapinallisten tavoitteena taas on työntää kiilaa väestön ja viranomaisten väliin, on tilanteessa kyse kamppailusta afganistanilaisten luottamuksesta. Kansainvälisen yhteisön resepti ei ole helppo, ja on selvää, että kaikkia tavoitteita ei saavuteta muutamassa vuodessa. Siksi on tärkeää, että turvallisuusvastuun siirtoja afganistanilaisille viranomaisille voitaisiin käynnistää mahdollisimman pian, helpoimmin tietysti rauhallisimmilla alueilla, jolloin ne voisivat aluksi pieninä mutta merkittävinä katalyytteinä rohkaista kehitystä muuallakin.
Suomi ja Ruotsi yhteistyössä
Suomalaisten toiminnan luonne Afganistanin pohjoisosassa ruotsalaisten johdon alaisuudessa on muuttunut koko alueen toiminnan muutoksen osana. Tilanteen seurannan ja raportoinnin sekä paikallisiin johtajiin ja väestöön yhteydenpidon rinnalle on tullut kasvava yhteistoiminta Afganistanin turvallisuusviranomaisten kanssa. Päämääränä on tukea Afganistanin asevoimien ylösrakentamista ja niiden toimintamahdollisuuksia väestön turvallisuuden ylläpidossa. Tämä on ISAF:in strategian keskeinen osa.
Suunnittelemme parhaillaan yhdessä Ruotsin kanssa sitä, miten toimintaa kehitetään tämän ja ensi vuoden aikana tukemaan mahdollisimman hyvin ISAF:in uuden strategian toteutusta. Yhteistyö Ruotsin kanssa on tiivistä. Samalla pyrimme yhdessä vielä laajempaan pohjoismaiseen yhteistyöhön myös Norjan kanssa, jonka joukot ovat Afganistanin pohjoisosan läntisillä alueilla.
Tarkoituksena on kehittää joukkojen organisaatioita ensi vaiheessa yhdessä Ruotsin kanssa siten, että tähänastisista partiokokoonpanoista luovutaan, ja siirrytään ryhmä-joukkue-komppania -kokoonpanoon. Se mahdollistaa paremmin tuen Afganistanin asevoimien yksiköille. Myös turvallisuustilanne edellyttää liikkumista usein suuremmissa yksiköissä kuin ajoneuvopartioina. Tämän rinnalle kehitetään toiseksi tukijalaksi Afganistanin armeijan koulutuksen tukitoimintaa, niin kutsuttua OMLT-toimintaa (Operational Mentoring and Liaison Team). Ruotsi ja Norja ovat siinä huomattavasti meitä pidemmällä. OMLT-toiminnassa kokeneet ulkomaiset sotilaat toimivat afganistanilaisten joukkojen esikunnissa ja yksiköissä johtajien mentoreina ohjaamalla ja kouluttamalla ja opastamalla heitä alaistensa koulutuksessa.
ISAF:in strategiaan sisältyvän kumppanuusperiaatteen mukaisesti Afganistanin asevoimien yksiköitä tuetaan mentoroinnilla paitsi koulutuksessa, myös niiden kenttätoiminnassa alkaen toiminnan suunnitteluvaiheista ja päätyen yhteistoimintaan, jossa ISAF:in joukot tukevat afganistanilaisten yksiköiden partiointia ja muuta toimintaa alueella. Tavoitteena on afganistanilaisten joukkojen kyky toimia täysin itsenäisesti väestön turvallisuuden varmistamisessa. Milloin tämä edistysaskel saavutetaan, se on ratkaiseva tekijä kokonaiskehityksen kannalta. Toistaiseksi siinä tarvitaan ISAF:in joukkojen tukea.
Suunnittelussa on vielä meistä riippumattomia avoimia kysymyksiä, kuten eräät pohjoisen alueen johtovaltion Saksan päätökset sekä Yhdysvaltojen joukkojen ryhmittyminen alueelle. Seuraavien parin kuukauden aikana saadaan selvyys vielä puuttuviin jatkosuunnittelun perusteisiin.
Suomalaiset ovat suorittaneet tehtävänsä erittäin hyvin. Joukkomme koostuvat suurelta osin reservistä sopimuksella rekrytoiduista, varusmiehenä kansainvälisiin tehtäviin erikoiskoulutuksen saaneista sotilaista. Heidän osaamisensa on hyvää kansainvälistä tasoa, paikoin jopa parempaa kuin joidenkin maiden ammattisotilaiden. Tämä on todettu monissa yhteyksissä, ei vain Afganistanissa. Sitä selittää mielestäni kaksi tekijää; olosuhteiden vaatimuksia vastaava osaaminen sekä suomalaisten asenne ja korkea koulutuksen ja yleissivistyksen taso. Kotimaan päässä huolehditaan toiminnan edellytysten ylläpidosta kuten varustuksen ajanmukaisuudesta ja palvelussuhteen ehdoista, joita onkin viime aikoina merkittävästi parannettu.
Rekrytoinnin haasteet ja tavoitteet
Suomalaisten rekrytoinnissa lähiajan painopisteessä on henkilöstön täydentäminen mentoreiksi OMLT-toimintaan. Tällä hetkellä mentoreina on alle kymmenen suomalaista. Rekrytoinnissa on myös oiottava toiminnasta vallitsevia ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Muun muassa luullaan virheellisesti, että mentoreiksi sopivat vain vanhimmat sotilaat ja että työ on jonkinlaista yksinäistä puurtamista erillään muista suomalaisista. Norja mentoroi afganistanilaista pataljoonaa sille rakentamassaan tukikohdassa siten, että mentorit toimivat ja asuvat tukikohdassa omana ryhmänään vaikka jakautuvatkin työtehtäviinsä yksittäin. Työ on myös palkitsevaa; OMLT-toiminnalla on saavutettu rohkaisevia tuloksia.
Toinen tärkeä rekrytoinnin alue on naispuoliset rauhanturvaajat. Heitä on ollut Afganistanissa liian vähän. Esimerkiksi kun tarkastin Afganistanissa olevat joukkomme viime vuoden lopulla, oli koko suomalaisessa kontingentissa vain yksi nainen. Naisia tarvitaan operaatiossa monestakin syystä. Eräs syy on, että alueen kulttuurissa vain naispuoliset rauhanturvaajat voivat pitää yhteyttä afganistanilaisiin naisiin.
Afganistanin kansainvälisen tuen peruskonsepti on yksinkertainen ja selkeä: edistämällä turvallisuutta ja tukemalla hallinnon sekä turvallisuusviranomaisten ja yhteiskunnan kehitystä autetaan afganistanilaisia auttamaan itseään. Ratkaisevinta tulevaisuudessa ovat - eivät suinkaan sotilaallisen kriisinhallinnan toimet - vaan siviilikriisinhallinnan toimet hallinnon ja yhteiskunnan kehityksen tukemiseksi. Ilman siviilikriisinhallinnan pitkäaikaista panostusta siihen ei kestävää ratkaisua saada aikaan. Sotilaiden tehtävä on tukea siviilikriisinhallintaa ylläpitämällä turvallisuutta ja tukemalla maan asevoimien rakentamista. Tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa on selvästi esillä äskeisessä valtioneuvoston Afganistan-selonteossa eduskunnalle.
Seuraavien puolentoista vuoden aikana nähdään, millainen muutos Afganistanin turvallisuustilanteessa tapahtuu. Miksi juuri puolentoista vuoden? Ensinnäkin siksi, että kun ISAF:in uusi strategia ei vielä tämän vuoden kesällä ehdi vaikuttaa täysipainoisesti, ja kun kapinallisten toiminta on aktiivisinta kesäkaudella, tarvitaan vielä seuraavan vuoden kokemukset johtopäätöksiä varten. Puolessatoista vuodessa pitäisi turvallisuusviranomaisten tukemisen uusien toimintamuotojen tuloksiakin jo alkaa näkyä. Korostan, että tarkoitan nyt nimenomaan turvallisuustilannetta. Kriisinhallintaoperaation tarve ja yhteiskunnan tuen tarve ovat pitkäaikaisia.
Entä onko Afganistanissa mikään muuttunut? Kyllä on, paljonkin. ISAF-operaatiota edeltäneeseen aikaan verrattuna muun muassa koulua käyvien lasten ja terveydenhuollon palvelujen piirissä olevien kansalaisten määrät ovat moninkertaistuneet. Bruttokansantuote on kasvanut merkittävästi. Naisten asema on parantumassa. Yhteiskunnallinen kehitys jatkuu, ja sen tukeminen tuottaa tulosta.
Ärade deltagare i 193:e Försvarskursen,
Varje kurs är sin egen individuella helhet. Ni har alla möjlighet att påverka den genom att ställa er egen expertis till kursens förfogande, genom att ifrågasätta och utmana och genom att tillföra diskussionerna nya aspekter. Det är värdefullt att ni har kunnat reservera de här veckorna i era späckade kalendrar för totalförsvaret.
Toivotan teille antoisaa kurssia.
Alkuperäinen teksti ja lisätietoja:
www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/index.dsp
