Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Tietoa Natosta - Suomen erityisedustusto Natossa : Tietoa Natosta

SUOMEN ERITYISEDUSTUSTO NATOSSA, Bryssel

Mission of Finland to NATO
NATO HQ, B-1110 Brussels, Belgium
Puh. +32-2-706 2111
S-posti: sanomat.nae@formin.fi
English | Suomi | Svenska
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Tietoa Natosta

Historia

Naton päämaja Brysselissä. Kuva: NatoNaton päämaja Brysselissä. Kuva: Nato

Pohjois-Atlantin Liitto (North Atlantic Treaty Organisation, NATO) perustettiin vuonna 1949. Se on kollektiivinen puolustusliitto, jonka tarkoituksena on turvata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin Pohjois-Atlantin sopimukseen sekä YK:n peruskirjaan nojautuen.

Naton keskeisin tehtävä on määritelty Pohjois-Atlantin sopimuksen artikla 5:ssä, jossa jäsenmaat sitoutuvat siihen, että hyökkäys jotain jäsenmaata kohtaan, Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita kohtaan. Naton pääuhka kylmän sodan aikana oli Neuvostoliitto, ja järjestön puolustussuunnittelun ensisijaisena lähtökohtana oli Euroopan alueen puolustaminen suurhyökkäyksen torjumiseksi.

Pohjois-Atlantin liiton perustajajäsenet ovat seuraavat maat.

Lue lisää!  Maan nimi on suora linkki kyseisen maan Nato-edustuston internetsivustolle:

Nato on laajentunut perustamisensa jälkeen useita kertoja:


Sivun alkuun

Nato tänään

Naton tehtävät ovat kansainvälisen turvallisuuskehityksen seurauksena muuttuneet merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Puolustusliitto käy edelleen läpi murrosta, jonka myötä se on muuttumassa kylmän sodan aikaisesta puhtaasti yhteisen puolustuksen järjestöstä yhä enemmän kriisinhallintaa toteuttavaksi organisaatioksi. Sotilaallisessa kriisinhallinnassa Nato joutuu mukauttamaan toimintansa uusiin uhkiin kuten terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen, heikkoihin valtioihin ja ympäristökatastrofeihin.

Yhteisen puolustuksen velvoite ja yhteinen johtamis- ja suunnittelujärjestelmä muodostavat edelleen Naton ytimen, vaikka puolustustehtävän suhteellinen merkitys on nykyisessä maailmantilanteessa vähentynyt ja kriisinhallintatehtävä on korostunut. Natolla säilyy edelleen kyky jäsenmaidensa puolustamiseen myös siltä varalta, että kansainvälinen turvallisuuspoliittinen tilanne merkittävästi muuttuu. Naton yhteinen puolustussuunnittelu sekä komento- ja joukkorakenne on suunniteltu joustaviksi, jotta niiden avulla Naton toimintaa ja voimavaroja kyetään mukauttamaan vallitsevaan strategiseen tilannearvioon.

Nato toimii myös keskeisenä transatlanttisen turvallisuuspoliittisen dialogin foorumina.Yhteinen puolustus perustuu edelleen perussopimuksen artikla 5:n sisältämään keskinäiseen turvatakuuseen. Vuosikymmenten aikana yhteisen puolustusvalmiuden ylläpito on lisännyt vakautta ja yhteistyötä jäsenten välillä ja estänyt eurooppalaisten jäsenmaiden puolustuksen uudelleenkansallistamisen. Natossa on tällä hetkellä 26 eurooppalaista ja 2 pohjoisamerikkalaista jäsenmaata.

Pääsihteeri Jens Stoltenberg Naton pääsihteerinä on toiminut syyskuusta 2014 alkaen norjalainen Jens Stoltenberg. Naton sotilaskomitean puheenjohtajana aloitti 2.1.2012 tanskalainen kenraali Knud Bartels.

Sivun alkuun

Naton organisaatio

Naton neuvosto (North Atlantic Council, NAC) on järjestön tärkein päätöksentekoelin. Neuvosto koostuu jäsenmaiden pysyvistä edustajista ja se kokoontuu vähintään kerran viikossa. Neuvosto kokoontuu myös ulkoasiainministerien ja puolustusministerien kokoonpanossa virallisesti kerran ja epävirallisesti 1-2 kertaa vuodessa. Lisäksi neuvosto kokoontuu valtionpäämiesten kokoonpanossa (huippukokous), kun käsitellään laajakantoisia liittokunnan kehittämistä koskevia kysymyksiä.

  Chicago

Naton Chicagon huippukokous 2012, kuva:Nato

Naton neuvoston päätöksillä on samat oikeusvaikutukset riippumatta siitä millä tasolla se kokoontuu. Neuvosto on liittokunnan ainoa toimielin, jonka toimivaltuudet tulevat suoraan Pohjois-Atlantin sopimuksesta. Neuvostolla on sopimuksen mukaan toimivalta muiden toimielinten asettamiseen. Neuvosto onkin perustanut lukuisia komiteoita ja suunnitteluryhmiä tukemaan työtään tai vastaamaan tietystä tehtäväalueesta.

Naton neuvosto on jäsenmaiden hallitusten konsultaatioelin kaikissa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Neuvoston kokousten puheenjohtajana toimii Naton pääsihteeri tai hänen sijaisensa. Neuvostossa käsiteltävät asiat valmistellaan komiteoissa neuvoston pyynnöstä. Kukin kansallinen edustaja sekä pääsihteeri voivat lisäksi esittää asioita neuvoston käsittelyyn. Päätökset neuvostossa tehdään yksimielisesti. Pysyvät edustajat saavat ohjeet neuvostossa käsiteltäviä asioita varten kunkin jäsenmaan kansallisilta viranomaisilta ja raportoivat pääkaupunkiin neuvoston kokouksista. Neuvoston sihteeristönä toimii Naton kansainvälinen sihteeristö (International Staff, IS). Sihteeristön virkamiehet ovat jäsenmaista rekrytoituja asiantuntijoita. Heistä suuri osa on eurooppalaisia.

Naton päätöksenteolle on tunnusomaista jäsenmaiden välinen jatkuva ja monella tasolla tapahtuva epävirallinen asioiden valmistelu ja konsultaatio. Laaja-alainen konsultaatio on edellytys yksimielisyyteen perustuvan päätöksentekojärjestelmän toimivuudelle. Sen kautta jäsenmaat saavat ennakkotiedon toistensa näkemyksistä ja kantojen taustalla olevista perusteluista.

Sivun alkuun

Naton sotilaallinen rakenne

Naton sotilaallinen rakenne on poliittisen ohjauksen ja valvonnan alainen. Sotilaskomitea (Military Committee, MC) koostuu jäsenmaiden pysyvistä sotilasedustajista. Se kokoontuu kansallisten puolustusvoimien komentajien kokoonpanossa 2-3 kertaa vuodessa. Puolustusvoimien komentajat valitsevat sotilaskomitean puheenjohtajan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Sotilaskomitean työtä tukee kansainvälinen sotilasesikunta (International Military Staff, IMS). Sen henkilöstö on jäsenmaiden lähettämää ja pääosin eurooppalaisia.

Strategisella tasolla on yksi johtoporras, jolla on operatiivinen vastuu. Tämä Naton Euroopan joukkojen komentajan (Supreme Allied Commander Europe, SACEUR) johtama strateginen operaatioesikunta (Allied Command Operations, ACO) vastaa kaikista liittokunnan operaatioista. Hän vastaa sotilaallisesta suunnittelusta mukaan lukien liittokunnan kaikkien tehtävien (vakauden säilyttäminen, kriisinhallintatehtävät ja yhteinen puolustus) edellyttämän toimintakyvyn määrittäminen ja voimavarojen pyytäminen jäsenvaltioilta liittokunnan käyttöön. Naton komentaja tekee esityksiä järjestön poliittisille ja sotilaallisille toimielimille niistä sotilaallisista asioista, jotka saattavat vaikuttaa liittokunnan suorituskykyyn. Hänellä on suora yhteys kansallisten asevoimien komentajiin.

Toinen strategisen tason johtoporras on transformaatioesikunta (Allied Command Transformation, ACT). Se vastaa liittokunnan sotilaallisten kykyjen ja joukkojen yhteistoimintakyvyn kehittämisestä yhdessä operaatioesikunnan eli ACO:n kanssa. Kehittämiskohteita ovat koulutus, liittokunnan uudet voimavarat, doktriini ja uusien puolustusratkaisujen testaaminen.

Sivun alkuun

Naton operaatiot

Natolla on tällä hetkellä operatiivista toimintaa kuudessa eri kohteessa Balkanilla, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Naton suurimmat operaatiot ovat Kosovon ja Afganistanin kriisinhallintaoperaatiot.

KFOR-operaatio Kosovossa

  • Nato-johtoinen, monikansallinen KFOR-operaatio (Kosovo Force) perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston mandaatilla vuonna 1999 (pl. 1244). KFOR-joukot jatkavat osallistumistaan turvallisen elinympäristön ylläpitämiseen Kosovossa. KFOR tukee vakaan, demokraattisen ja monikansallisen Kosovon kehittymistä. Nato myös tukee Kosovon turvallisuusjoukkojen (Kosovo Security Force, KSF) kehittämistä.
  • Joukkoja KFOR:iin osallistuu 31 maasta, näistä 8 on Naton ulkopuolisia maita - mm. Suomi, Itävalta, Sveitsi ja Ukraina.
  • Kosovon parantuneen turvallisuustilanteen myötä KFOR -operaatiossa ollaan siirrytty ns. ehkäisevän läsnäolon vaiheeseen, minkä myötä joukkojen määrä vähenee asteittain. Eri vaiheisiin siirtymisen edellytyksenä on suotuisa tilannekehitys ja kunkin siirtymävaiheen aloittaminen vaatii erillisen päätöksen Naton neuvostolta. 
  • Suomen rauhanturvajoukon vahvuus Kosovossa on noin 20 henkilöä. Suomen osallistumistasoa supistettiin Naton suunnitelmien mukaisesti 400 rauhanturvaajasta 250 vuoden 2009 lopulla sekä n. 200 henkilöä vuoden 2010 lopussa.

ISAF-operaatio Afganistanissa

Suomalaisten ISAF-joukkojen ajoneuvojaSuomalaisten ISAF-joukkojen ajoneuvoja 

ISAF-operaatio (International Security Assistance Force) Afganistanissa on ollut Naton tärkein ja vaativin kriisinhallintaoperaatio, joka on muodostunut järjestön roolin, tehtävien ja voimavarojen kehittämisen keskeiseksi moottoriksi. Nato otti ISAFin johtoonsa vuonna 2003, (YK:n päätöslauselmat 1386, 1413 ja 1444). Operaation tehtävänä on tukea Afganistanin viranomaisia turvallisen toimintaympäristön luomisessa avustus- ja jälleenrakennustoiminnalle sekä turvallisuusjoukkojen kykyjen kehittäminen kykeneväksi vastaamaan itse maan turvallisuudesta. Vuonna 2014 operaation noin 50 000 sotilaasta ja viranomaisesta noin 100 on suomalaisia, pääosin Pohjois-Afganistanissa toimivia sotilaita.

ISAF-operaatio on tuonut esiin turvallisuuden, kehityksen ja hyvän hallinnon yhteistyön tarpeen. Nato on omaksunut kokonaisvaltaisen, kansainvälisten toimijoiden yhteistyötä korostavan lähestymistavan kriisinhallintaan.

Vakaan ja turvallisen ympäristön keskeisimpänä esteenä ovat Afganistanin hallitusta vastustavat erityyppiset kapinallisryhmät (islamistiset ääriainekset, huumerikolliset, alueelliset heimopäälliköt). Turvattomuuden ja epävakauden tunnetta maassa lisää kapinallisryhmien turvautuminen yhä suuremmassa määrin nk. epäsymmetrisiin taktiikoihin, kuten tienvarsipommeihin ja itsemurhaiskuihin.

Avain kansainvälisten joukkojen poistumiseen Afganistanista on vastuun siirto maan omille turvallisuusviranomaisille ja -joukoille (Afghan National Security Forces, ANSF). Turvallisuusvastuun siirto on tapahtunut asteittain vuodesta 2011 alkaen, ja kesäkuussa 2013 aloitettiin vastuun siirto ANSF:lle koko maan turvallisuutta koskien. Yksi ANSF:n keskeisimmistä itsenäisistä tehtävistä on vuoden 2014 presidentinvaalien ja maakuntaneuvostovaalien turvallisuuden järjestäminen, johon ANSF on valmistautunut huolellisesti.

Uusi Nato-johtoinen operaatio Afganistaniin vuoden 2015 alusta?

ISAF-operaatio päättyy vuoden 2014 lopussa, jolloin valtaosa ulkomaisista joukoista tulee poistumaan maasta. Valmistelut joukkojen poistumiselle ovat jo käynnissä, toteuttaminen alkaa syksyllä 2014. Afganistanin tarve koulutus- ja avunantotuelle kuitenkin jatkuu, ja ISAF:n seuraajamissio, Nato-johtoinen operaatio Resolute Support vastaa tähän tarpeeseen. Operaatio on ei-taistelutehtäviin keskittyvä: tarkoitus on jatkaa ANSF:n vahvistamista ja erikoiskykyjen kehittämistä maan turvallisuustilanteeseen vastaavaksi. Koulutuksesta yli 90 % on jo afgaanien vastuulla, mutta ulkomaiselle avulle on edelleen tarvetta. Suomi on osallistunut mahdollisena operaatiokumppanina ISAF:in seuraajaoperaation suunnitteluun. Suomen päätös osallistumisesta tehdään erikseen Naton suunnittelun edetessä.

Muita operaatioita 

Merirosvouden vastainen operaatio

  • Pohjois-Atlantin neuvosto hyväksyi 17.8.2009 Naton merirosvouden vastaisen operaation (Operation Ocean Shield) Afrikan sarven rannikolla ja Adeninlahdella. 

Operaatio Ocean Shield vauhdissa 2010, kuva: NatoOperaatio Ocean Shield vauhdissa 2010, kuva: Nato

  • Operaatio Ocean Shieldin myötä Nato ottaa kokonaisvaltaisemman lähestymistavan merirosvouteen. Operaatio Ocean Shield keskittyy edellisen operaation tapaan merirosvouden vastaisiin toimiin merellä, mutta mukana on uutena elementtinä alueellisen merirosvouden vastaisen kapasiteetin rakentaminen. Tavoitteena on tukea alueen valtioita, heidän pyynnöstään, kehittämään omaa kykyään taistella merirosvousta vastaan. 

  • Operaatiota toteuttaa Naton pysyvä viisialuksinen laivasto-osasto (Standing NATO Maritime Group 2, SNMG2), johon kuuluu tällä hetkellä alukset Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Italiasta, Kreikasta, Yhdysvalloista ja Turkista.

Sivun alkuun

Naton rauhankumppanuus

Naton pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer johtamassa EAPC-kokousta. Kuva: NatoNaton pääsihteeri (2004-2009) Jaap de Hoop Scheffer johtamassa EAPC-kokousta. Kuva: Nato

Nato käynnisti rauhankumppanuusyhteistyön (Partnership for Peace, PfP) vuonna 1994. Se oli alun perin tarkoitettu yhteistyömuodoksi Naton jäsenyyttä hakeneiden entisten Varsovan liiton maiden kanssa, mutta yhteistyöhön saattoivat alusta alkaen osallistua myös sellaiset maat, jotka eivät hakeneet jäsenyyttä. PfP-toimintojen ohjaavana elimenä ja monenkeskisenä poliittisena konsultaatiofoorumina toimii vuonna 1997 perustettu Euroatlanttinen kumppanuusneuvosto (Euro-Atlantic Partnership Council, EAPC).

Nykyisistä kumppanuusmaista Makedonia, Georgia ja Ukraina ovat ilmaisseet halunsa päästä liittokunnan jäseniksi. Makedonia jätti jäsenanomuksensa samanaikaisesti huhtikuussa 2009 Natoon liittyneiden Albanian ja Kroatian kanssa, mutta kahdenvälinen kiista Kreikan kanssa Makedonian virallisesta nimestä on toistaiseksi estänyt maan pääsyn jäseneksi. Bukarestin huippukokouksessa huhtikuussa 2008 päätettiin Makedonian (FYROM) jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta heti, kun nimikiista on ratkaistu. Siihen saakka Makedonia jatkaa ainoana maana Naton jäsenyysvalmennusohjelmassa (Membership Action Plan, MAP). Georgian ja Ukrainan osalta Bukarestin huippukokouksessa saavutettiin yhteisymmärrys siitä, että maat ovat tervetulleita liittokuntaan, mutta suhteiden tiivistämiselle ei asetettu määräaikaa. Länsi-Balkanin osalta tehtiin myös päätös tehostetun vuoropuhelun tarjoamisesta Bosnia-Hertsegovinalle ja Montenegrolle.

Naton kumppanuustoiminnan painopiste on järjestön viimeisimmän laajentumisen jälkeen siirtynyt erityisesti Keski-Aasian ja Kaukasian maihin sekä Länsi-Balkanille. Kumppanuustoiminnassa korostuukin jäsenyysvalmennuksen sijaan mm. hyvän hallinnon periaatteiden juurruttaminen kumppanivaltioiden puolustus- ja turvallisuussektoreille, niiden toiminnan oikeudellisen pohjan ja säätelyn vahvistaminen, puolustushallintojen demokraattisen kontrollin parantaminen sekä läpinäkyvien budjettiprosessien sisäänajo.

Länsieurooppalaisille kumppanimaille (Suomi, Ruotsi, Itävalta, Irlanti ja Sveitsi) kumppanuus tarjoaa mahdollisuuden sotilaallisen yhteistoiminta- ja suorituskyvyn kehittämiseen sekä kriisinhallintaoperaatioihin ja vakautta lisäävään toimintaan osallistumiseen, esimerkiksi vanhojen asevarastojen hävittämiseen ja vähemmän kehittyneiden kumppanimaiden puolustussektorin reformien tukemiseen.

Euroatlanttisen kumppanuuneuvoston jäsenmäärä nousi 50:een Maltan palattua Naton rauhankumppanuuteen Bukarestin huippukokouksessa huhtikuussa 2008.

Sivun alkuun

Naton muut kumppanuus- ja yhteistyöohjelmat

Naton uusi strateginen konsepti on valmisteilla vuonna 2010, kuva: Nato

Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen ja kumppanuuden vahvistaminen on edelleen eräs Naton ulkosuhteiden prioriteeteista. Nato-Venäjä -yhteistyön keskeisin foorumi on vuonna 2002 perustettu Nato-Venäjä -neuvosto. Se koostuu 29 tasaveroisesta jäsenestä. Neuvosto kokoontuu säännöllisesti eri kokoonpanoissa ja toimii konsensusperiaatteella. Naton ja Ukrainan välisen yhteistyön tiivistämiseksi luotiin vuonna 1997 erillinen foorumi, Nato-Ukraina -komissio.

Euroatlanttisen rauhankumppanuusohjelman rinnalla Nato pyrki tiivistämään suhteitaan Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa. Yhteistyö vuonna 1994 perustetun Naton Välimeri-dialogin (Mediterranean Dialogue, MD) ja vuonna 2004 aloitetun Istanbulin yhteistyöaloite -ohjelman (Istanbul Cooperation Initiative, ICI) puitteissa on aktiivista.

Natolla on löyhempi institutionaalinen side kriisinhallintaoperaatioihin osallistuvien tai niitä tukevien nk. muiden globaalien kumppaneiden kuten Australian, Uuden-Seelannin, Japanin ja Etelä-Korean kanssa.

Nato on myös pyrkinyt tiivistämään suhteitaan muihin kansainvälisiin järjestöihin, etenkin Yhdistyneisiin kansakuntiin ja Euroopan unioniin.

Sivun alkuun

Naton sotilaallinen muutosprosessi

Naton sotilaallisen muutosprosessin eli "transformaation" tarkoitus on ylläpitää Naton merkitystä sotilaallisena liittokuntana ja rakentaa kykyä vastata nopeasti muuttuvan maailman haasteisiin. Huomio kohdistuu erityisesti eurooppalaisten Nato-maiden sotilaallisten voimavarojen ja yhteistoimintakyvyn kehittämiseen.

Kun kylmän sodan aikainen puolustussuunnittelu perustui tietyn uhkan torjumiseen, pyritään transformaatioprosessin kautta määrittämään uhkan aiheuttajasta riippumatta tulevaisuudessa tarvittavia suorituskykyjä eli joukkoja ja järjestelmiä.

Transformaatio on kokonaisvaltainen jatkuva prosessi, jolla ei ole ennalta määriteltyä tavoitetilaa. Siihen liittyvässä kehitystyössä huomioidaan erityisesti uuden teknologian tuomat mahdollisuudet ja uhkatekijät.

Prahan huippukokouksessa marraskuussa 2002 vahvistettuja Naton transformaation keskeisiä asiakokonaisuuksia ovat sotilaallisten voimavarojen kehittäminen, nopean toiminnan joukot, Naton yhteisen joukko- ja komentorakenteen uudistaminen, joukkotuhoaseiden vaikutukselta puolustautumista koskeva aloite sekä terrorismin torjuntaan ja ohjuspuolustukseen liittyvät yhteistyöhankkeet.

Transformaatiossa inhimilliset tekijät ovat paitsi tärkein voimavara, usein myös suurin hidaste, sillä kyse on ennen kaikkea toimintatapojen ja -kulttuurin perinpohjaisesta muutoksesta.

Naton sotilaallisessa muutoksessa otetaan jatkossa myös yhä suuremmassa määrin huomioon kriisinhallintaoperaatioissa tapahtuva sotilaiden ja siviilitoimijoiden yhteistyö. 

Nopean toiminnan NRF-konseptilla (NATO Response Force) on keskeinen merkitys Naton sotilaallisen transformaation ”moottorina”. Sen kautta testataan transformaatioon liittyviä uusia konsepteja, menettelytapoja ja teknologioita.

© Suomen erityisedustusto Natossa, Bryssel | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot