Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Nato - usein kysyttyä - Suomen erityisedustusto Natossa : Tietoa Natosta : Usein kysyttyä

SUOMEN ERITYISEDUSTUSTO NATOSSA, Bryssel

Mission of Finland to NATO
NATO HQ, B-1110 Brussels, Belgium
Puh. +32-2-706 2111
S-posti: sanomat.nae@formin.fi
English | Suomi | Svenska
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Nato -usein kysyttyä

Mitä tarkoitetaan Naton turvatakuilla?

Turvatakuiden ydin on siinä, että hyökkäys yhtä liittokunnan jäsentä vastaan katsotaan samalla hyökkäykseksi kaikkia vastaan (Naton peruskirjan 5 artikla). Jäsenmaat antavat sitoumuksen auttaa pulaan joutunutta jäsentä käytettävissään olevin keinoin.

Naton omaa aluetta kohtaan ei nykyisin katsota olevan sellaista merkittävää sotilaallista uhkaa, johon Nato ei ainakaan lähimmän kymmenen vuoden aikana kykenisi vastaamaan. Yhteisen puolustuksen katsotaan luovan turvallisuutta pelkällä olemassa olollaankin. Samalla Nato-maat uudistavat puolustusvoimiaan ja parantavat valmiuksiaan yhteistoimintaan. Käytännön työn painopiste on nyt kriisinhallinnassa, koska sillä suunnalla on paljon tehtäviä.

Sivun alkuun

Mitä merkitsee artikla 5?

Pohjois-Atlantin sopimus sitoo Naton jäsenmaat yhteistyöhön ja keskinäiseen avunantoon tilanteessa, jossa yhteen tai useampaan jäsenmaahan kohdistuu hyökkäys. Artikla 5:n nojalla kukin jäsenmaa sitoutuu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista ”tarpeellisiksi katsomillaan keinoilla”. Tällaisia voivat sotilaallisten keinojen ohella olla poliittiset toimenpiteet, joilla painostettaisiin uhkaavaa valtiota muuttamaan politiikkaansa. Kukin jäsenmaa päättää itsenäisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti antamansa avun luonteen ja laajuuden.

Artikla 5 sisältyvän turvatakuun perinteinen merkitys muuttui kylmän sodan jälkeen ja investoinnit yhteiseen puolustukseen vähenivät, joukkoja supistettiin merkittävästi ja Naton toiminnan painopiste siirtyi Balkanin kriisinhallintaoperaatioiden myötä uusiin, artikla 5:n ulkopuolisiin tehtäviin. Pohjois-Atlantin sopimuksen 5. artiklan mukaiset turvatakuut ovat kuitenkin edelleen liittokunnan toiminnan kova ydin. Yhdelläkään muulla järjestöllä ei ole yhdistettyä sotilaallista komentorakennetta, joukkosuunnittelu- ja arviointiprosessia tai yhteisharjoituksia, jotka käytännössä mahdollistaisivat turvatakuun toteuttamisen. Kylmän sodan jälkeisessä laajentumisessa yhteinen puolustus on myös ollut uusille jäsenmaille keskeinen peruste liittokunnan jäsenyyden hakemiselle.

Artikla 5 otettiin ensimmäisen kerran käyttöön hyvin erilaisissa olosuhteissa, kuin mihin se oli alun perin luotu. Turvatakuuartiklaa päätettiin soveltaa New Yorkiin ja Washingtoniin 11.9.2001 tehtyjen terrori-iskujen seurauksena. Liittolaiset asettuivat yksiselitteisesti Yhdysvaltojen tueksi ja vahvistivat artikla 5 käyttöönoton. Nato-maat sitoutuivat tukemaan Yhdysvaltoja mm. lupaamalla satamansa, lentokenttänsä ja ilmatilansa sen käyttöön. Myös Naton yhteisiä AWACS -ilmavalvontakoneita ja valmiusjoukkoihin kuuluvia sota-aluksia annettiin terrorismin vastaiseen toimintaan.

Artikla 5 ei kuitenkaan johtanut Naton yhteiseen operaatioon, vaan operaatio al-Qaida -verkoston tuhoamiseksi Afganistanissa käynnistettiin Yhdysvaltojen johdolla. Naton rajallinen rooli operaatiossa herätti arvostelua apuaan tarjonneissa eurooppalaisissa liittolaisissa. Artikla 5:n käyttöönotto oli merkitykseltään ennen kaikkea poliittinen. Puolustusliitto toimi konsultaatioareenana, ja liittokunnan poliittinen tuki vahvisti Yhdysvaltain johtamien sotilaallisten toimien oikeutusta.

Artikla 5 käyttöönoton voidaan arvioida laskeneen turvatakuupykälän käyttökynnystä, koska sitä voidaan todennäköisesti jatkossakin soveltaa myös ei-valtiollisiin uhkiin. Artikla 5 käyttöönotto osoitti myös, että reagointi uusiin uhkiin saattaa edellyttää suhteellisen pitkää reaktioaikaa. Se, minkälaisiin toimiin Nato voi vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa ryhtyä, määrittyy poliittisen konsultaation tuloksena.

Kylmän sodan aikaisessa joukkosuunnittelussa Natolla oli selkeästi määritellyt ja yksityiskohtaiset puolustussuunnitelmat Länsi-Euroopan varalle. Kullekin jäsenmaalle oli laadittu toimintasuunnitelma mahdollisen kriisitilanteen varalta, ja oma vastuualue ja tehtävät olivat ennalta tiedossa ja harjoiteltuja. Kylmän sodan aikana artikla 5:n uskottavuutta lisäsi ydinpelote, etupainotteinen puolustus ja Yhdysvaltain joukkojen mittava läsnäolo Euroopassa.

Huolimatta laajoista ja yksityiskohtaisista puolustusjärjestelyistä on artikla 5:n toimivuudesta mahdollisessa kriisitilanteessa käyty akateemista väittelyä koko liittokunnan olemassaolon ajan. Kylmän sodan aikana molempien suurvaltojen toisiaan vastaan suunnatut ydinasearsenaalit toivat oman ulottuvuutensa Naton turvatakuukeskusteluun. Kylmän sodan jälkeen yhä pienempi osa Naton joukoista on korvamerkitty jonkun tietyn alueen puolustukseen ja yhä suurempi osa joukoista sidotaan liittokunnan kriisinhallinnan välineiksi. Nato ei ole sijoittanut pysyviä joukkoja, esikuntia eikä ydinaseita uusiin jäsenmaihin Venäjälle vuonna 1997 annetun lupauksen mukaisesti. Yhteinen puolustus toteutetaan joukkojen yhteistoimintakyvyn ja liittolaisvahvennusten avulla.

Varautuminen uudentyyppisiin turvallisuusuhkiin on merkittävästi vaikeampaa kuin vanhaan uhkaan eli laajamittaisen hyökkäykseen. Uudet turvallisuusuhkat ovat luonteeltaan monisyisiä ja vaikeasti ennustettavia. Toiminta edellyttää myös kylmän sodan ajan vaatimuksiin verrattuna erilaisia sotilaallisia kykyjä. Sen jälkeen, kun Natossa tehtiin syyskuussa 2001 päätös 5 artiklan mukaisen toiminnan käynnistämisestä, on korostettu jokaisen valtion osallistumista kykyjensä ja halunsa mukaan.

Sivun alkuun

Kuinka päätöksenteko Naton neuvostossa tapahtuu?

Pohjois-Atlantin neuvosto on Naton korkein päättävä elin. Se voi kokoontua päämies-, ministeri- tai lähettilästasolla.
 

Koska Nato toimii konsensus- eli yhteisymmärryksen periaatteella, voi yksikin jäsenmaa vaikuttaa päätöksen sisältöön. Itselleen tärkeässä asiassa yksittäisellä jäsenmaalla on paljon sananvaltaa. Pyrkimyksenä olisi hakea neuvotteluin sellainen ratkaisu, johon kaikki voisivat yhtyä. Mikäli jokin jäsenmaa ei jostain syystä halua osallistua päätöksentekoon, se voi harkita rakentavaa pidättymistä. Tällöin se ei osallistu päätökseen, mutta ei estä päätöksen syntymistä. Pidättyjä (kuten päätökseen osallistunutkin) voi myös olla osallistumatta itse päätöksen seurauksena käynnistettävään toimintaan, mutta sen tulee pidättyä liittokunnan toiminnan vastaisista toimista. Mm. Kreikka toimi tähän tapaan Kosovon pommitusten aikana.

Sivun alkuun

 

Voiko Nato määrätä jäsenmaiden joukkoja operaatioihin ja voiko jäsenmaa irrottautua operaatiosta omalla päätöksellään?

 Nato ei voi määrätä jäsenmaita luovuttamaan joukkoja operaatioihin. Naton jäsenmaat päättävät operaatioihin osallistumisesta aina kansallisella päätöksellä.

 Uuden Nato-johtoisen operaation perustaminen vaatii kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän (ks. kohta ”Kuinka päätöksenteko Naton neuvostossa tapahtuu?”). Vaikka jäsenmaa hyväksyisikin päätöksen operaation käynnistämisestä, se ei velvoita jäsenmaata osallistumaan operaatioon kansallisilla joukoillaan.

Koska jäsenmaat päättävät kansallisesti joukkojen lähettämisestä operaatioihin, voivat ne myös kansallisella päätöksellä irrottautua operaatioista. Nato-maiden odotetaan kuitenkin ottavan kansallisessa päätöksenteossaan huomioon käynnissä olevan operaation tarpeet solidaarisuudesta muita jäsenmaita kohtaan.

 Sivun alkuun

 

Mikä on suurin ero täysjäsenyyden ja rauhankumppanuuden välillä?

Olennainen ero on yhteisessä puolustuksessa. Kumppanina voi kehittää yhtyeentoimintakykyä Naton kanssa, tarjota voimavaroja Nato-johtoiseen kriisinhallintaan ja osallistua operaatioihin samoin kuin Naton koulutus- ja vakaustyöhön monissa kumppanimaissa ja laajemmaltikin. Yhteiseen puolustukseen liittyvät tiedot, sopimukset, järjestelyt ja takuut eivät sen sijaan ole kumppanien ulottuvilla. Kumppani voi vallitsevissa oloissa niin halutessaan toimia Naton rinnalla kolmansissa maissa esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioissa lähes kuin jäsen, vaikka tiedonsaannissa ja päätösten valmistelussa onkin eroa kumppaneiden ja jäsenten välillä. Sen sijaan Naton oman alueen puolustamiseen liittyvistä toiminnoista kumppanit ovat kokonaan ulkona.

 

Sivun alkuun

 

Mistä on kysymys Naton kumppanuuksien uudistamisessa?

Natossa on osana laajempaa sotilaallista, institutionaalista ja tehtäviin liittyvää transformaatioprosessia käynnistetty keskustelu järjestön ulkosuhdeverkoston ja kumppanuusohjelmien uudistamisesta. Päätöksiä asiassa ei ole vielä tehty.Keskustelun taustalla on ajatus siirtyä nykyisistä maantieteelliseen jakoon perustuvista yhteistyöohjelmista kohti kumppani- ja yhteistyömaiden kiinnostusta ja kykyjä vastaavaa toiminnallista jaottelua. Samalla haluttaisin yksinkertaistaa eri yhteistyöjärjestelyjen hallinnointia.Rauhankumppanuusmaiden, mutta myös muiden Naton kanssa kriisinhallintayhteistyötä tekevien maiden panos koetaan entistä tärkeämmäksi ja sille halutaan luoda aiempaa paremmat edellytykset. Uudistuksilla halutaan tarjota nykyisille kumppanimaille selkeämpi mahdollisuus kehittää tiiviimpää yhteistyötä Naton kanssa ilman jäsenyysperspektiiviä.Uutena ulottuvuutena kumppanuuksien kehittämisessä nähdään Naton suhteet muihin kansainvälisiin järjestöihin, ennen muuta EU:hun ja YK:hon sekä alueellisiin järjestöihin kuten Afrikan unioniin.

Sivun alkuun

Milloin Nato ottaa seuraavan kerran uusia jäseniä?

Naton huippukokouksessa Bukarestissa 2.-4.4.2008 jäsenmaat päättivät käynnistää jäsenyysneuvottelut Kroatian ja Albanian kanssa. Maat liittyivät jäseneksi vuonna 2009. Lisäksi päätettiin, että jäsenyysneuvottelut Makedonian (FYROM) kanssa aloitetaan heti, kun kahdenvälinen kiista Kreikan kanssa maan virallisesta nimestä on ratkaistu. Vuonna 2012 Naton jäsenvalmennusohjelmassa (MAP-ohjelma) ovat Makedonian lisäksi Montenegro ja Bosnia-Herzegovina.Naton laajentuminen perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen 10 artiklaan. Sen mukaan liittokunta voi kutsua jäsenekseen eurooppalaisia valtioita, joiden jäsenyys edistää peruskirjan periaatteita ja lisää turvallisuutta Pohjois-Atlantin alueella.Naton vuonna 1995 julkaisemassa laajentumisselvityksessä määriteltiin jäsenyyden ennakko-ehdoiksi toimiva demokratia ja markkinatalous, asevoimien demokraattinen valvonta, vähemmistöjen kohtelu Etyjin periaatteiden mukaisesti, kiistojen rauhanomainen ratkaisu naapurimaiden kanssa sekä osallistuminen liittokunnan toimintaan ja halukkuus saavuttaa sotilaallinen yhteistoimintakyky. Sivun alkuun

Voiko Natosta erota?

Naton perustamissopimuksen 13 artiklan mukaan mikä tahansa sopimuksen osapuoli voi lakata olemasta osapuoli ilmoitettuaan asiasta muille osapuolille vuotta aikaisemmin.Naton jäsenmaa voi myös itselleen erittäin tärkeässä asiassa pidättyä Naton toiminnasta, kunhan ei haittaa muiden toimintaa. Operaatioihin osallistumisesta tehdään aina erikseen kansallinen päätös.Sivun alkuun

Mitä pitää sisällään EU:n ja Naton välinen yhteistyö?

EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen ulottuvuuden vahvistumisen myötä sekä EU että Nato hoitavat kriisinhallintaoperaatioita niin Euroopassa kuin Euroopan ulkopuolella. Yhteistyön tarve on ilmeinen, sillä molemmat järjestöt hyödyntävät pitkälti samoja sotilaallisia voimavaroja. Valtaosa Euroopan unionin maista on järjestänyt turvallisuutensa Nato-jäsenyyden kautta. 27 EU-maasta 21 kuuluu Natoon. Sotilaallisesti liittoutumattomia maita Euroopassa ovat Suomen lisäksi Irlanti, Itävalta ja Ruotsi sekä Kypros ja Malta.EU:n ja Naton välillä sovittiin vuonna 2003 sotilaallista kriisinhallintaa koskevista yhteistyöjärjestelyistä.  Tämä nk. Berliini plus -järjestely antaa EU:lle mahdollisuuden turvautua Naton tiettyihin sotilaallisiin voimavaroihin.  EU:n ja Naton välinen kriisinhallintayhteistyö on sujunut käytännössä hyvin: EU on ottanut hoitaakseen entiset Nato-johtoiset operaatiot Makedoniassa ja Bosnia-Hertsegovinassa.Institutionaalisia siteitä EU:n ja Naton välillä ovat Nato-suurlähettiläiden ja EU:n poliittisen ja turvallisuuskomitean edustajien väliset säännönmukaiset kokoukset sekä sotilaallisiin voimavaroihin keskittyvä työryhmä. Voimavaratyöryhmä on mm. tarkastellut EU:n taisteluosastojen ja Naton NRF-joukkojen välisiä yhtymäkohtia.Vuoden 2004 valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todetaan, että "Suomen kannalta EU:n ja Naton yhteistyön kehittäminen ja toimivuus on tärkeää".Sivun alkuun

Mikä on NRF?

NRF (NATO Response Force) -joukkojen perustamisesta päätettiin Naton Prahan huippukokouksessa 2002, ja ne julistettiin täyteen valmiuteen marraskuussa 2006 Riiassa pidetyssä Naton huippukokouksessa. NRF on keskeinen väline Naton eurooppalaisten jäsenmaiden sotilaallisten kykyjen kehittämiseksi (ns. "transformaatio") ja harjoittamiseksi. Se on myös korkeassa valmiudessa oleva joukko, jota voidaan tarpeen mukaan räätälöitynä käyttää erilaisissa Naton toimeenpanemissa operaatioissa.NRF-tavoitevahvuus muodostuu yhteensä noin 25.000 sotilaan kokonaisuudesta, joka sisältää maa-, meri- ja ilmavoimien yksiköitä. Naton neuvoston tehtyä päätöksen NRF:n käyttämisestä kootaan kutakin tehtävää varten erikseen räätälöity joukko. NRF:n tehtäväkenttä on laaja, ulottuen aina evakuointitehtävistä ja humanitaarisen avun perille viemisestä kriisinhallintaan ja terrorismin torjuntaa tukeviin toimiin. Käytännössä nopean toiminnan suorituskykyjen käyttötarve on noussut esiin osana Naton kriisinhallintatoimintaa.NRF:lle osoitetut voimavarat ovat kunkin Nato-maan kansallisessa komennossa siihen asti, kunnes niistä Naton neuvoston yksimielisellä päätöksellä päätetään lähettää kulloiseenkin tehtävään räätälöity valmiusjoukko. Valmiusjoukon tulee saapua tämän jälkeen noin 5-30 vuorokauden ajassa kriisialueelle.NRF:n tarvitsemien joukkojen ja muiden suorituskykyjen tuottaminen on osoittanut ennakoitua vaikeammaksi haasteeksi useimmille eurooppalaisille Nato-maille, joiden kyvykkäimmät joukot ovat sidottuina useisiin meneillään oleviin kansainvälisiin operaatioihin. Samalla näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ei pidetä todennäköisenä niin suurta nopean toiminnan operaatiota, joka edellyttäisi NRF:n koko tavoitevahvuuden käyttöön ottamista.Näistä syistä johtuen Nato päätti keventää välittömässä valmiudessa olevien joukkojen kokoa väliaikaisena ratkaisuna siihen saakka, kunnes meneillään olevien operaatioiden jäsenmaille asettamat rasitteet pienentyvät. Kyse on ns. asteittaisen valmiuden mallista, jonka mukaan korkeassa valmiudessa pidetään alkuperäisen 25. 000 sotilaan sijaan ainoastaan perussuorituskyvyt omaavaa joukkoa. Perusosan tulee kyetä toteuttamaan itsenäisesti ainakin yksi NRF:n matalamman intensiteetin tehtävistä ilman vahvennuksia sekä toimimaan etujoukkona laajemmalle operaatiolle. Peruskokoonpanoa voidaan vahvistaa asteittain muilla korkean valmiuden joukoilla aina kulloistenkin tarpeiden ja vaadittavien suorituskykyjen mukaan.Sivun alkuun

Mikä NRF:n yhteys EU:n nopean toiminnan joukkoihin?

NRF ja Naton sotilaallinen transformaatio heijastuvat myös rauhankumppanimaihin. Suomen kannalta olennaista on erityisesti EU:n nopean toiminnan joukkojen (EU Battle Groups) ja Naton NRF-joukkojen välinen yhteys, joka toteutuu mm. nopean toiminnan joukkojen koulutuksen, harjoituttamisen sekä arvioinnin ja sertifioinnin kautta. Suomen yhteistyökumppaneista EU-taisteluosastoissa neljä maata viidestä (Hollanti, Norja, Saksa ja Viro) ovat NRF-joukkojen toimintaan osallistuvia Nato-maita.Sivun alkuun

Minkälainen on Naton ja Venäjän välinen yhteistyösuhde?

Nato pitää Venäjää kumppanina eikä katso sen muodostavan sotilaallista uhkaa. Naton tavoitteena on yhteistyön kautta pyrkiä edistämään Venäjän ulkoisen toiminnan ennustettavuutta ja rakentavuutta ja tukea Venäjän sisäistä demokraattista kehitystä.Natolle yhteistyö Venäjän kanssa on prioriteetti, sillä Venäjä on tärkeä alueellinen ja globaali toimija, joka voi toiminnallaan vaikuttaa euroatlanttisen alueen turvallisuuteen ja Naton toimintaan eri sektoreilla.Venäjä pitää Nato-yhteistyötä tärkeänä. Venäjän kannalta Nato-Venäjä -neuvosto on tunnustus Venäjän erityisasemasta ja tarjoaa mahdollisuuden tuoda julki näkemyksiä ja pyrkiä vaikuttamaan Naton agendaan.Nato-Venäjä -yhteistyön tärkein foorumi on vuonna 2002 perustettu Nato-Venäjä -neuvosto, joka koostuu 27 tasavertaisesta jäsenestä (Nato-jäsenvaltiot ja Venäjä). Neuvostoa edelsi vuonna 1997 solmitulla Nato-Venäjä -peruskirjalla luotu pysyvä yhteistyöneuvosto.Nato-Venäjä -neuvosto kokoontuu säännöllisesti eri kokoonpanoissa (ulko- ja puolustusministerit, suurlähettiläät, komiteat) ja toimii konsensusperiaatteella. Keskeisimpiä yhteistyösektoreita ovat sotilaiden välinen yhteistyö ml. yhteistoimintakyvyn kehittäminen, terrorismin vastainen yhteistyö, siviilivalmiussektori, meripelastus, ohjuspuolustus ja poliittinen dialogi.Sivun alkuun

 

 

Mikä on suurin ero täysjäsenyyden ja rauhankumppanuuden välillä?

 

Tulosta

Tämä dokumentti

Muualla verkossa

Päivitetty 6.2.2013


© Suomen erityisedustusto Natossa, Bryssel | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot